Pääopettajan tervehdys 2023

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille!

Miten onkaan mukava aloittaa uusi vuosi ilman lajiharjoittelua rajoittavia kansallisia pandemiatoimenpiteitä! Näistä huolimatta mennyt vuosi 2022 oli Boreal Hanmoodo - School of Martial Artille hyvä, mutta kurkataanpa miten. Tämän jälkeen saattelen lukijan sen äärelle, mitä vuosi 2023 näillä näkymin tuo tullessaan. Sen jälkeen lähteekin jo juttu vähän laukalle, kunnes loppu jo häämöttää.

Viime vuosihan aloitettiin hyvin erilaisissa merkeissä. Kotiseurassani aikuisharrastajat pääsivät tatamille vasta helmikuussa koronarajoitusten poistuttua ja näin oli myös monella muulla paikkakunnalla. Olikin erityisen hyvä tilaisuus satsata junioreihimme. Ja niin kävi, että helmikuun ensimmäinen Junior Camp -tapahtumamme veti vasta talonmiehemme laajentaman päämajamme täyteen junnuja. Seinät pitivät sisällään kolmisenkymmentä innostunutta junioria harjoittelemassa muun muassa itsepuolustusta, asetekniikoita sekä hyppy- ja erikoispotkuja.

Maaliskuun ottelusalikisoissamme käytiin yli kolmekymmentä ottelua. Ottelemassa oli tyttöjä ja poikia, naisia ja miehiä ikähaarukalla 6-46 vuotta. Kevään suurin leirimme, kaikille harrastajille suunnattu ja huhtikuussa Seinäjoella järjestetty National Spring Camp 2022, osoitti hanmoodoharrastajien aktiivisuuden nousseen, kun paikalle saapui yli neljäkymmentä harrastajaa ympäri Suomea! Spring Campia seurasi leiritys mustien vöiden kokelaille ja tämäkin tapahtuma veti paikalle huikeat viisitoista kokelasta! 

Toukokuussa toteutui se, mitä olimme odottaneet ja pyrkineet järjestämään jo pitkään: Koulumme järjestämät Hanmoodon SM-kilpailut! Järjestävänä seurana toimi Boreal Hanmoodo Alavus. Suuri kiitos Alavuden porukalle hienosti järjestetyistä kisoista! Ottelun lisäksi Alavudella kilpailtiin erikoispotkuissa, itsepuolustusnäytöksissä ja henkilökohtaisissa vapaaohjelmissa. Kilpailuihin osallistui lähes neljäkymmentä kilpailijaa Hanmoodosta ja Hoi Jeon Hapkidosta. A-sarjojen voittajiksi ja virallisen SM-statuksen kantajiksi ylsivät Mikael Räsänen (Hyvinkää), Matti Vasarainen (Jyväskylä), Emmi Seppälä (Alajärvi), Jaana Holkko (Alavus), Reetta Tiainen (Siilinjärvi) ja Jori Pisilä (Kirkkonummi). Monipuolisimman kilpailijan pääpalkinnon, eli Boreal Champion -tittelin ja kiertopalkinnon, nappasi ensimmäisenä ja selkeästi Alajärven Emmi Seppälä. Hienoa esimerkkiä!

SM-kisojen jälkeen rauhoituimme kansallisen toiminnan osalta kesän viettoon, kunnes heinäkuu toi mukanaan, jo kolmannen kerran, kansallisen murskausleirimme. Leirille osallistui toistakymmentä harrastajaa kokeilemaan rajojaan. Paikalla oli ensimmäistä kertaa mukana myös mukavasti uusia junioreitamme. Elokuussa alkoi uutta Boreal Hanmoodo -toimintaa Limingassa. Liminka on nyt viidestoista paikkakunta koulumme sateenvarjon alla. Elokuussa järjestetty vetäjäviikonloppumme koostui Kohti mustaa vyötä -leiristä, Dan-leiristä ja leirejä seuranneesta ensimmäisestä vetäjäkoulutuspäivästämme, jonka aihepiireinä olivat Boreal Hanmoodon ydin ja vetämisen perusta, liikkuvuusharjoittelu sekä tuomarikoulutus. Tapahtuma veti paikalle lähemmäs kaksikymmentä lajivaikuttajaa kehittämään itseään eteenpäin ja osoittamaan sitoutuneisuuttaan toimintaamme. Ilokseni havaitsin, että dan-leiritysten kolmatta vuotta eteenpäin vietyjä lajin syvällisempiä sisältöjä oli selkeästi omaksuttu.

Syyskuussa Jalasjärven toimintamme siirtyi vetäjänsä mukana Kauhajoelle, joten nyt Boreal Hanmoodo -toimintaa löytyy myös sieltä! Syyskuussa päämajassamme pidettiin syksyn ensimmäiset ottelusalikilpailumme. Vuotta aiemmin syyskausi piti sisällään vain yhdet salikilpailut ja nyt päätimme järjestää kahdet. Kesän jälkeinen aktiivisuus oli odotetusti pienempää kuin kurssien aloituksen jälkeinen aika, mutta aktiivisimmat kesällä treenanneet kisailijamme saivat kuitenkin yhden lisämahdollisuuden viedä taitojaan eteenpäin. Kisoissa käytiin kaiken kaikkiaan seitsemäntoista ottelua.

Lokakuussa leiriosallistujamäärämme paukkuivat, kun toistaiseksi suurimmalle leirillemme, Seinäjoen National Campille, saapui yli viisikymmentä harrastajaa yhdestätoista seurastamme ympäri Suomen. Leirillä järjestettiin sekä yhteistä, että eriytettyä toimintaa aikuisille ja junnuille. Dan-Kollegion lisäksi vetäjäkaartiin kiinnitettiin myös vuoden dan-kandidaateista Joonas Jyrinki, joka veti mainion matto-otteluosuuden leirin lopuksi. Ylempien dan-arvojen kandidaatteja tullaan kiinnittämään leireille myös jatkossa arvioiden samalla aktiivisuuttaan, sitoutuneisuuttaan ja taitoaan osana dan-arviointiprosessia. 

Marraskuun kansallisiin dan-kokeisiin päämajassamme osallistui huikeat kahdeksan kandidaattia! Se kertoo paljon toiminnan suunnasta, kun ensimmäisenä toimintavuotenamme kandidaatteja oli kolme ja toisena yksi. Vuonna 2022 dan-kokein suoritetuista ja luovutetuista seitsemästä uudesta dan-arvosta yksi oli erityisen merkityksellinen: Tyylisuuntaan myönnettiin toinen opettaja-arvo: Neljännen danin mustan vyön saavutti Janne Harju Seinäjoelta. Janne on yksi pisimpään pohjoismaista Hanmoodoa Suomessa harjoitelleista henkilöistä, joka harjoitteli lajin perustajan johdolla kolmekymmentä vuotta. Ylemmistä ohjaaja-arvoista 3.danin saavuttivat Terho Kämäräinen Limingasta ja Joonas Jyrinki Oulusta sekä 2.danin Janne Väliaho Alavudelta ja Jukka-Pekka Jyrinki Kalajoelta. Hyväksytyn 1.dan tekniikkakokeen suorittivat Lilianna Mosina Jyväskylästä sekä Eero Kulla ja Jari Vaarala Karkkilasta. Eerolle ja Jarille 1.dan mustat vyöt kerettiin luovuttamaan vielä 2022 puolella, Lilianna suorittaa vielä väliin jääneen kunto-osuuden myöhemmin. Onnea kaikille upeista suorituksista ja kiitos pitkäjänteisestä työstä!

Kansallisten tapahtumien osalta vuosi 2022 päätettiin Jyväskylässä järjestettyihin Pikkujoulukisoihin. Aivan huikea juttu, että Jyväskylän seura lähti kisajärjestäjäksi, sillä kisapaikkana Jyväskylä on ollut varma jo vuosikymmeniä! Monitoimitalolle ilmoittautui ottelemaan yli neljäkymmentä ottelijaa, mikä teki Pikkujoulukisoista tähän asti suurimmat kilpailumme! Ottelijoiden lisäksi paikan päällä vieraili mitä ihmeellisempiä tonttuja ja vanhoja lajikonkareita. Vuosi päättyi siis mukavasti yhdessä tonttuilun merkeissä! 

Kuten edeltä selviää, vuonna 2022 tapahtui kasvua kansallisessa junioritoiminnassa, kilpailutoiminnassa, leirien osallistujamäärissä, seuramäärässä, dan-kokelaiden määrässä ja suoritettujen mustien vöiden määrässä. Vuoden aikana myös E-Headquarters -nettipäämajamme, eli vetäjiemme jäsenalueen, sisältö on kasvanut. Sinne on hiljalleen lisätty materiaalia tekniikkavideoiden sekä koulutus- ja tukimateriaalin muodossa. Näiden lisäksi seuroissamme on tapahtunut paikallistasolla paljon! Tyylisuuntamme on ollut vuoden aikana näkyvillä sanomalehdissä, kouluissa ja palkitsemistilaisuuksissa. Selvää on, että Boreal Hanmoodo on nosteessa!

Koulumme opettamaa tyylisuuntaa harjoittelee tällä hetkellä arviolta 250 harrastajaa kaikkiaan viidellätoista paikkakunnalla Suomessa ja kilpailutoiminta on saatu jälleen heräämään. Nyt taaksepäin katsottuna kolmas toimintavuotemme on siivittänyt toimintaamme aivan uusille urille, ja korona-ajan riepottelema toimintamme on selviytynyt vaikeista ensimmäisistä toimintavuosistaan hienosti.

Tästä ponnistamme riemulla vuoteen 2023. Hyväksi havaittu Junior Camp käynnistää vuoden heti tammikuun puolessa välissä. Vetäjäkaartiin on kiinnitetty Dan-Kollegion lisäksi tuore 3.danimme Terho Kämäräinen. Junioritoiminnan määrä Suomessa näyttää kasvun merkkejä myös tälle vuodelle. Helmikuun alussa pidetään SM-skaboihin valmistavat kevätkauden ottelusalikilpailut päämajassamme. Maaliskuu tuo tullessaan intensiivisen vetäjäviikonlopun. Tapahtumassa syksyn tavoin yhdistetään Kohti mustaa vyötä- ja Dan-leirit erilliseen koulutuspäivään, jossa touhutaan tällä kertaa workshopin omaisesti lajin avainhenkilöiden kesken lajin eteenpäin viemiseksi.

Huhtikuussa taistellaan suomenmestaruuksista ja Boreal Champion -palkinnosta jälleen Alavudella organisaatiomme toistaiseksi suurimmissa SM-kilpailuissa! Iloksemme myös kilpailujärjestäjiä on jo tiedossa vuosille 2023-2025! Toukokuussa kevätkausi päätetään Seinäjoella kevään suurimpaan leiritykseen: National Spring Camp 2023 -tapahtumaan, jossa tullaan leirin ohessa muistamaan ja palkitsemaan tyylisuunnan avainhenkilöitä. Kesä- ja heinäkuussa kansallinen lajitoiminta hiljenee, mutta heti elokuussa järjestetään ensimmäinen kaksipäiväinen Boreal Hanmoodo kesäleiri, josta seuraa lisätietoa myöhemmin keväällä. Luvassa on ainakin murskausta perinteiseen murskausleirihenkeen ja tavoitteena on treenata monipuolisesti ulkosalla upeassa kesäsäässä mökkimajoituksin. Syyskausi 2023 tulee myös sisältämään toiminnantäyteistä meininkiä: Luvassa tulee olemaan ainakin kilpailuja, leirejä ja kansalliset dan-kokeet. Ohjelma tullaan julkistamaan lähempänä ja hyvissä ajoin.

Lähtökohdat tulevaan vuoteen ovat siis hyvät! Kevään tapahtumakalenteri on ollut ulkona hyvissä ajoin, touhuhenkilöt ovat innokkaita ja lajiväki aktiivista. Tulkoon neljännestä toimintavuodestamme paras toimintavuotemme tähän saakka! Sen eteen tehkäämme ilolla ja sydämellä töitä yksilö-, seura- ja lajiorganisaatiotasoilla ja pitäkäämme peukkuja, että suotuisat ajat jatkuvat! Joka tapauksessa kohdatkaamme rohkeasti, mitä tuleman pitää.

Ainiin, jätin vielä yhden asian mainitsematta. Se asia on koulullemme ja tyylisuunnallemme merkityksellinen, mutta minulle myös henkilökohtainen ja johtaa pidempään paasaukseen. Viime elokuun vetäjäviikonlopussa Dan-Kollegio yllätti minut täysin myöntämällä minulle tyylisuunnan ensimmäisen 5.dan mustan vyön arvon. Kyseessä on Boreal Hanmoodon ensimmäinen ylemmän opettajan arvo. Vyöarvon myöntämisen perusteena olivat esimerkillinen opetustoiminta tyylisuunnan pääopettajana ja tyylisuunnan eteen tehty merkittävä työ.

Vaikka en tätä tunnustusta missään nimessä tässä vaiheessa odottanut, otin sen tietysti ilolla vastaan. Eipähän kerennyt jännittämään puheen pitämistä. Olen hyvin kiitollinen siitä, että saan tehdä tätä minulle rakasta hommaa ja, että minulla on lajiharrastajien ja -vanhimpien tuki takanani. Erityiskasvatuksen parissa täyttä työviikkoa tekevänä ja pienen pojan isänä olen myös siitä iloinen, että vapaa-ajallani antamani panos lajitoiminnan eteenpäin viemiseen on ollut osana Dan-Kollegion kokonaistyöpanosta toimivaa ja eteenpäin vievää.

Toiminnassamme on ihmisiä omine motiiveineen. Minullakin on omani. Saamme toiminnan piirissä olemisesta kukin jotakin, kun siinä tahdomme olla. Joka tapauksessa polkumme ja syymme olla mukana ovat yksilöllisiä. Henkilökohtaisesti on tietysti mukavaa, että omaa työtä lajin eteen arvostetaan. Ulkoisia tunnustuksia tärkeämpää on kuitenkin se, että kykenen oikeaksi ja tärkeäksi kokemani toiminnan, osaamiseni ja persoonani kautta antamaan lajin parissa oleville ihmisille jotakin arvokasta ja auttamaan heitä eteenpäin omissa tilanteissaan. 

Siispä heräsikin "pari sanaa" arvostuksesta ja kasvusta. Arvostus on tärkeää, mutta sitäkin on erilaista. Toisten antama arvostus hivelee egoamme. Näen, että ihmisinä ja kamppailijoina meidän on hyvin tärkeää oppia tunnistamaan omaa egoistista käytöstämme. Egoon liittyvät kysymykset määrittävät hyvin usein sen, kuinka toisiamme kohtelemme ja milloin nyrkit alkavat viuhua. Elämässä kovin usein tarvitsemme itsemme ulkopuolelta apua siinä, kuinka meidän tulisi itseämme kohdella, ja mitä meidän tulisi kasvaaksemme sisäisesti etsiä. Oli sitten kyseessä arvostus, rakkaus tai vaikka mielenterveys. Ihminen, joka ei sisimmässään pidä itseään minään, haalii mainetta ja arvostusta muilta. Tuo nälkä on valtava, koska se tärkeämpi arvostus, aito itsearvostus, puuttuu. Itsensä arvostamista on kuitenkin vaikeaa oppia, jos ei huonossa itsetunnossaan tiedä, mitä se tarkoittaa. Tässä prosessissa on hyväksi, että sen opin alku, arvostuksen kokemus, saadaan aikaan rakentavalla tavalla, terveellisessä ja turvallisessa ympäristössä.

Nähdäkseni lajitoimintamme tarjoaa raamit tällaiselle ympäristölle, jossa omien hyvien ponnistelujen kautta saadaan positiivista palautetta, tunnustusta ja arvostusta. Kohtaavan, kannustavan ja arvostavan ilmapiirin luomisessa vetäjillämme on tärkeä rooli. Kantakaamme tehtäväämme sen edellyttämällä arvokkuudella ja kohdelkaamme kaikkia tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti. Kehutaan harrastajia tehdystä työstä, rajojen etsimisestä, uuden kokeilemisesta, kehitykseen panostamisesta ja pitkäjänteisyydestä. Näytetään myös esimerkkiä, kuinka kiitetään, ja kuinka osataan nostaa käsi pystyyn virheen merkiksi ja pyytää anteeksi. 

Kuinka muilta saatu arvostus voi sitten tukea itsearvostuksen kehittymistä? Arvostusta kaipaava ponnistelee sitä saadakseen, ja ponnistelun myötä hänessä tapahtuu kehitystä. Kun mitalikaappi alkaa täyttyä, eikä ulkokultaiset symbolit ja muilta saatu tunnustus koskaan lämmitä tarpeeksi, itsereflektioon kykenevä ihminen saattaa kääntyä tarkastelemaan sitä omaa työtä, mikä palkintokaapin täyttämiseen on vaadittu, sekä sitä valtavaa omaa kehitystä, mikä oman työn kautta on saavutettu. Siis jahdattuaan jotakin aivan muuta, tässä tapauksessa toisten antamaa arvostusta, voikin havahtua pystyneensä paljon enempään, kuin olisi ikinä itsestä uskonut. Tämä voi johtaa egon väistymiseen, omien voimavarojen paljastumiseen, aidon itsearvostuksen kehittymiseen ja tietoisuuteen omasta riittävyydestä.

Itsearvostuksen myötä ei tarvitse samalla tavoin esittää tai yrittää olla mitään, tai samaistaa itseään palkintokaappinsa sisältöön, vaan voi olla aidommin ja ylpeämmin sitä, mitä on, kerjäämättä mitään muilta. Tunnustus taas on sen eteen nähdyn vaivan arvoinen. Puolivillaisesti saavutetut mitalit, vyöarvot, tittelit tai muut tunnustukset ovat vain muistoja puolivillaisesti tehdystä työstä. Onkin hyvä miettiä, mitä se tekee itsearvostuksellemme ja sitä myöten hyvinvoinnillemme, jos menemme tärkeissä paikoissa aidan matalimmasta kohdasta? Kaiken ei tarvitse olla puurtamista, mutta on oikeissa kohdissa tärkeää tehdä parhaansa. Pyrkiessämme jälleen paremmaksi, muistakaamme tehdä tämä palvelus itsellemme.

Minunkin kehityspolkuni lajissa ja elämässä on ollut jotain tämän suuntaista. Olin keskeneräinen silloin ja olen keskeneräinen edelleen. Myös kehityn edelleen niin kamppailijana kuin ihmisenäkin. Nautin suunnattomasti kasvusta, eheytymisestä ja voimaantumisesta, joita minussa on tapahtunut, ja tapahtuu, lajin parissa ollessani ja ihmisten kanssa toimiessani. Ilokseni olen huomannut, että pitkä työ lajin parissa on vienyt ihmeellisine vaiheineen eteenpäin, ja olen aidosti kokenut päässeeni syvälle niissä asioissa, joita pohjoismaisessa Hanmoodossa on sen perustajan toimesta tämän lähimmille oppilaille opetettu, enkä puhu nyt vain monipuolisesta kamppailutaidosta. Ilman tätä asiaa roolini ja vyöarvoni tuntuisivat vääriltä. Tämän moodolajin ydinajatusta ei ole helppo sisäistää ajatuksen tasolla saati kehollisesti. Se vaatiikin Dan-Kollegion toimesta edelleen kirkastamista. Ilman lajia ja lajiarvot pohjimmiltaan tuntevaa huipputiimiä tämä kokonaisuus ei toimisi, vaan tyylisuuntamme hukkaisi itsensä nykyajan tuulissa hyvin nopeasti. Boreal Hanmoodo ei pyri vain olemaan jotakin, vaan se pyrkii vääjäämättömän kehityksen lomassa nimenomaan säilyttämään omalta osaltaan pohjoismaisen Hanmoodon perintöä. Janne, Jori ja Mikko, te olette kriittisiä henkilöitä tässä toiminnassa. Kiitos korvaamattomasta panoksestanne lajitoiminnan eteen!

Erittäin tärkeää on myös se, että meillä on 90-luvulla ja 2000-luvun alussa harjoitelleita mustavöisiä avainhenkilöitä mukana toiminnassa. Kiitos myös teille! Me muodostamme kollektiivisesti sillan sille, että myös uudella sukupolvella on mahdollisuus aidosti ymmärtää, mistä Hanmoodossa on kysymys. Tärkeää on yhteen hiileen puhaltaminen ja pyrkimys lajiarvojen sisäistämiseen ja niiden mukaan toimimiseen. Vaikka joskus olenkin kutsunut lajivanhimpia dinosauruksiksi, sukupuutto ei heitä ole kohdannut. Kuunnellaan siis heitä, jotka ovat kulkeneet läpi pohjoismaisen hanmoodon historian ja edelleen ovat mukana.

Viikon kuluttua oma hanmoodotaipaleeni ylittää 25-vuotisrajapyykin, josta 22 vuotta harjoittelin pohjoismaisen Hanmoodon perustajan johdolla. On siis neljännesvuosisata siitä, kun aloitin Muuramessa lajin harrastamisen. On hauskaa, että muutaman mutkan kautta olen juuri nyt takaisin Muuramessa siinä samassa salissa luotsaamassa uutta lajisukupolvea ylös. Harrastajien innokkuus osallistua seuratoimintaan ja kansalliseen lajitoimintaan on ollut sydäntä lämmittävää. On mahtavaa, että pystymme kouluna tarjoamaan ihmisille mukavaa, mielekästä ja kehittävää toimintaa läpi Suomen maan.

Kehitys tapahtuu hetki kerrallaan ja opittavaa on paljon. Muutamassa vuodessa saadaan kuoriutumaan jo kelpo kamppailija. Mitä tulee lajin syvempien periaatteiden ymmärtämiseen, sanoisin hyvältä "musta tuntuu" pohjalta, että siinä noin kahdenkymmenen vuoden kohdilla oman kehon, mielen ja sydämen syväluotausta alkaa tapahtua ihmeitä, jos on alkaakseen. Tällainen omistautuminen on tietysti vain harvojen tie omine hankaluuksineen. Omalta osaltani pyrin tietysti edesauttamaan, ettei muilla tarvitsisi mennä ihan niin pitkään. Joka tapauksessa haluan tuoda esiin, että kehittymiseen tarvitaan uskoa, koska seuraava henkilökohtainen tasomme on meille aina tuntematon. Tuntemattoman edessä nöyryys ei ole pahitteeksi. Pitää jaksaa ponnistella ja kurkotella tyhjyyteen, ja uskoa, että sieltä löytyy jotain merkityksellistä. Ja tietyille asioille pitää osata antaa aikaa. Tämä taas edellyttää kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä. Kehittymiseen liittyy myös riemua ja kärsimystä. Siksikin asioiden tasapainon ymmärtäminen on tärkeää. Toivon, että sanoistani on apua omien voimavarojesi löytämisessä. 

Lajimme kasvutarinoista puheen ollen, alla olevassa lehtileikkeessä tuore 3.danimme harjoittelee keltaisella vyöllä kaksikymmentä vuotta sitten. Varmasti paljon on mahtunut tällekin matkalle, ja matka jatkuu lajin parissa yhä! Oikein hyvää 20-vuotisjuhlavuotta sinulle Joonas!

Lopuksi haluan jälleen kiittää kaikkia lajitoiminnassa mukana olevia tahoja kuluneesta vuodesta! Ilman teitä toimintamme on tarpeetonta. Kiitos, kun olet mukana ja kiitos, että saamme tehdä tätä työtä.

Toivotan sinulle ja läheisillesi oikein hyvää ja eteenpäin vievää uutta vuotta 2023! Nähdään taas pian huipputapahtumien merkeissä!

Antti Junikka

pääopettaja

Boreal Hanmoodo - School of Martial Art